Vanhanen kyykyttää kotiäitejä :)!

…ja muita syitä, miksi pääministerimme ei tule koskaan olemaan suuri valtiomies tai edes kelvollinen pääministeri.

Kenellekkään Suomalaista mediaa viime vuosina seuranneelle ei ole tainnut jäädä epäselväksi, että Matti Vanhanen ei usko keskusteluun, eikä pidä siitä, että hänen työtään häiritään. Kun Tehyläiset vuonna 2007 alkoivat vaatia parempia etuja arvokkaasta työstään hieman perinteistä poikkeavin työtaistelukeinoin, oli Vanhasen viesti selvä.

Valtiota ei kiristetä.

- Matti Vanhanen, 21.11.2007

Uuden eläkeikää kohottavan lain valmistelussa Vanhanen hallituksineen toimi jo huomattavasti viisaammin. Hallituksen tiistainen päätös nostaa eläkeikää 63:sta 65 vuoteen tuli kaikille yllätyksenä ja suututti niin AY-liikkeen kuin oppositionkin. Tästä esityksestä ei ilmeisesti oltu millään suunnalla kuultu mitään ennen kuin se jo tiistaina meni läpi. Olen harvoin samoilla linjoilla Persujen Timo Soinin kanssa, mutta Soinin mukaan hallituksemme on käynyt röyhkeäksi ja harjoittavan sanelupolitiikkaa – ja hän on erittäin oikeassa.

Vanhansen kanta siihen, miksi palkansaajajärjestöjen kanssa ei keskusteltu, oli selvä. Miksi keskustella, kun palkansaajajärjestöt eivät kuitenkaan olisi samaa mieltä. Tämä kuvaa mielestäni hyvin Kepulaisen hallituksen suhtautumista keskusteluun yleensä. Lait on parempi valmistella salassa, sillä muuten kansa saattaisi alkaa elämöidä ja pahimmassa tapauksessa häiritä lain läpiajoa. Onhan Vanhanen selvästi sanonut, että keskeneräisistä asioista ei kannata keskustella, sillä niistä ei ole vielä päätetty. Toisaalta päätetyista asioista ei ole järkevää keskustella, sillä nehän on jo lyöty lukkoon.

Yhteiskunta, jossa kansa ei saa mahdollisuutta kritisoida lakeja ennen niiden läpiajoa ja jossa toisaalta valtio toteuttaa vahvasti rooliaan “pakkovaltiona” taitaa olla Vanhasen märkä uni. Taannoisen Yliopiston hallintorakennuksen valtauksen yhteydessä kommentoitiin HS.fi keskustelupalstalla mielenosoitusta seuraavasti:

Helvetinmoista pelleilyä kaikki mielenosoitukset, keskustakin hetken aikaa ihan tukossa iltapäivällä.

En yhtään ihmettelisi, jos kommentin takana olisi rakas pääministerimme. Tai oikeastaan ihmettelisin, sillä Vanhanen ei vaikuta mieheltä, joka alentuisi moisessa rahvaan foorumissa esiintymään – edes nimimerkillä. Luulisin kuitenkin, että Vanhasen ajatukset noudattelisivat suunnille edellä mainittuja jos hän sattui olemaan matkalla iltakoulusta Nurmijärvelle mielenosoituksen aikana.

Suomessa voivotellaan usein – ja aina vaalien yhteydessä – alhaisia äänestysprosentteja ja matalaa kiinnostusta politiikkaan. Mutta miten kiinnostua sellaisesta, johon ei todella voi mitenkään vaikuttaa? Helsingin Sanomien tämän päiväinen artikkeli suoran demokratian tilasta Suomessa osui erittäin hyvään saumaan – Vanhanen II on malli esimerkki keskustelevan ja kansalaisten mielipiteet huomioivan hallituksen irvikuvasta. Lisääntynyt äänestys- ja poliittinen aktiivisuus on Suomessa kaukainen haave niin kauan, kuin Vanhasen kaltaiset miehet johtavat tätä maata. Suomalaiset kaipaavat kipeästi keinoja vaikuttaa. Tarvitsemme lisää kansanäänestyksiä, jotka ovat muutakin, kuin päättäjien keino legitimisoida omat päätöksensä. Tarvitsemme mahdollisuuksia kansalaisaloitteisiin, sillä kansalaisaloitteet ovat loistava keino ruohonjuuresta ylöspäin suuntautuvaan viestintään.

Aiemmin toivomukset suorasta demokratiasta on mitätöity vetoamalla tavallisen kansan tyhmyyteen sekä korkeisiin kustannuksiin, mutta ehkä kahden erittäin varoittavan esimerkin jälkeen keskustelun sävyyn alkaa tulla muutos. Eikä kaikesta tarvitse kansanäänestystä järjestää, mutta on välttämätöntä, että kun kansa haluaa saada äänensä kuuluviin, se on mahdollista myös legitiimejä kanavia pitkin.

Vanhasen taistelu juoruilevaa yh-äitiä vastaan on muuten ollut huvittavaa seurattavaa – todellinen valtion pää olisi ohittanut puheet olankohautuksella, mutta Vanhasen oli mentävä Hoviin asti varmistamaan, että hänestä ei ex-rakastajattaret juoruile. Voi kunpa samanlaisen päätöksen voisi saada vaimentamaan myös nalkuttavan kansan.